Kaikkea muuta, kunhan ei vaan nukkuvaa, puolikuollutta elämää.

Kun kuulin Minna Canthin sanat ensimmäistä kertaa – “Kaikkea muuta, kunhan ei vaan nukkuvaa, puolikuollutta elämää” – en ajatellut, että ne kertoisivat minusta. En siksi, että elämäni olisi ollut aina helppoa tai selkeää, vaan siksi, että olen aina ollut liikkeessä. Olen aina elänyt oppimisessa.

Olen kasvanut ihmiseksi, jolle uuden tutkiminen, tekemisen vaihtaminen, identiteetin muuntuminen ja rohkea itsensä kehittäminen eivät ole poikkeus – vaan tapa olla elossa. Minulle elämä on ollut aina uteliaisuutta, kokeilua, uuden oivaltamista. Yksinyrittäjänä, valmentajana ja taiteilijana – olen liikkunut vapaasti tekemisestä toiseen, identiteetistä toiseen, toimialalta toiselle. Ja juuri siksi en ole koskaan jäänyt jumiin. En pysähtynyt pelkoon, en kangistunut tuttuun.

Olen valmistunut kahdesta yliopistosta, opiskellut useita eri aloja, sertifioitunut systeemiseksi tiimicoachiksi ja nyt suoritan juuri ICF:n Professional Business Coach -sertifikaattia. Viimeisimpänä oppimisprosessina kouluttauduin Zumba-ohjaajaksi. Miksi?

Koska elämä ei ole minulle yksi rooli, vaan jatkuva mahdollisuus oppia, uudistua ja löytää itsestään uusia puolia.

Ja juuri siksi minä valmennan.

Koska uskon siihen, että parhaat valmentajat eivät ole niitä, jotka ovat valmiita. Vaan niitä, jotka eivät ole koskaan lakanneet kasvamasta.

Itsensä kehittäminen ei ole minulle pelkkä metodi – se on elämänasenne. Se on tapa pitää sisäinen liekki elossa. Se on tapa varmistaa, ettei elämä kutistu rutiiniksi, nukkuvaksi tavaksi olla.

Puolikuollut elämä ei ole vain väsymystä tai tylsistymistä – se on sitä, kun ihminen unohtaa, että voi muuttua. Se on sitä, kun ei enää usko, että voi tehdä toisin, tuntea enemmän tai löytää uuden suunnan. Ja sen vastakohta ei ole “täydellinen elämä” – sen vastakohta on sisäinen liike. Kyky olla utelias. Halukkuus kohdata itsensä eri kulmista. Rohkeus kysyä: “Mitä jos?”

Ja juuri siinä valmennus on parhaimmillaan. Se on herätysliike elämälle. Se on kysymys, ei vastaus. Se on tila, jossa ihminen saa taas tuntea olevansa hereillä.

Siksi minä olen valmentajien valmentaja. Koska kun valmentaja kasvaa, hänen kauttaan kasvaa moni muu. Ja koska uskon, että ihmisissä on enemmän elämää kuin he itse muistavat.

Elämä ei ole tarkoitettu puoliksi elettäväksi. Kasvaminen on tapa pysyä hengissä – syvemmin kuin hengitys yksin riittää.

Minna Canthin päivänä 19.3.2025

Kasvuterveisin, Coach Katriina Haikala